Sellanenhan se

kirjoita tähän matkakertomuksesi

Sellanen on Viipuri

 

Nousin Repiniin Kouvolassa, matkaseurani oli jo matkassa Helsingistä asti. Sain heti hylätä kuvitelmani samppanjalla juhlistetusta yhteisen matkan alusta, sillä eipä ollut kyydissä kuplajuomaksi muuta kuin semjorkaa, (Baltica 7) joten otettiin mitä on, viinimaljat ja kulaus olutta. Ravintolavaunu oli täyttynyt jo Helsingissä eikä sinne ollut istumasijaakaan, joten seisaallaan toimitetun juhlanhetken jälkeen paineltiin paikoillemme. Vainikkalaan tullessa niin tekivät muutkin, sillä rajamuodollisuuksien takia vasta Viipurin jälkeen olisi mahdollista käydä vaunun ulkopuolella (tupakalla, vessassa, ravintolavaunussa).

Viipurin asemalta sitten taksiin kamat ja turistit, ja hotelliin Atlantik. Koko oleskelumme siellä oli mitä miellyttävin, ainoa puute oli se, ettei vuoteiden vieressä ollut lukuvaloa, pistorasiat oli kuitenkin. Aamupala riittävä ja hyvä, saniteettifasiliteetit siistit ja toimivat.

Koska hotelli Atlantik sijaitsee vanhan kaupungin sydämessä, se meille vanhan nuuskijoille oli ihanteellinen. Kellotornin tuntilyönnit eivät todellakaan häirinneet, eikä liikennemelua tai mitään häiritseviä örvellyksiä esiintynyt ollenkaan. No, ymmärrätte itse; vesivessa keskiajalla, hyvä juttu.  Lähettyvillä oli pikku olutravintoloita ja kahviloita joiden sisustus oli mietittyä ja palvelu huomaavaista.

 

Arki ja aikainen kevät lienevät syynä siihen, ettei mitään massaturistiruuhkaa esiintynyt edes Kauppahallin tienovilla.

 

Ryhmän jäsenistä se, joka oli eniten nähnyt mualimoo, kuvasi etusormi puuduksissa kaarikäytäviä ja katulinjoja, kissoja ja tunnelmia. Kengät vaihdettiin päivän puolivälissä, kahvilat koluttiin, matkamuistopuodit ja produktimyymälät katsottiin, halpa muuttui kalliiksi kun valuutta viimeisen päivän aamuna laskettiin, mutta saalistakin oli kassit täynnä. Ahneuden kirous konkretisoitui hikisillä otsilla, kun aurinko lämmitti jo liikaakin ja vihreys tuuhetti Viipurin linnan raunioita.

 

Tärkeätä oli katsoa vanhimmat keskiaikaiset rakennukset, mutta ensisijainen kohde oli U Ullbergin Taidemuseo, loistoonsa kohoamassa. Poikkesimme sisällä katsomassa Lasten Taidekoulun yllättävän korkeatasoista näyttelyä. Toiseen siipeen siellä tulee Eremitaasin Viipurin osasto, mitä herkkuja sinne saataneen jää innokkaan odotuksen kohteeksi.

 

Elämys minulle oli jonkun lahjakkaan tekijän/tekijöiden tekemä ”kaupunkinäkymä” rapautuneeseen kerrostalon seinään. Mykistävän hieno. Valitettavasti en saanut siitä kuvaa mukaan tähän juttuun.

Vaelsimme Torkkelinpuiston takaisessa Viipurissa, joka yllättäen oli kaunis, rauhallinen kaupunkimainen seutu. Aikaisemmat reissut eivät olleet ulottuneet tänne asti, täällä ne nykyiset varsinaiset viipurilaiset elävät rauhassa omaa elämäänsä, turistihulinat torilla ja linnan tienoilla eivät heitä häiritse.

 Joidenkin parjaamassa Nord Westissä poikkeamme aina, ja nyt valitsimme kunnon pihvit ja stroganoffit; ei moitteen sijaa. Pyöreessätornissa emme käy, hinnat hirvittävät. No, kävimme kuitenkin Slavanskaja Trapezassa aamusuolaisella, pelmeneitä ja lettuja, ei valittamista. Leivoskahvit asemantienovilla, oluset Victoriassa, soppaa kuppilassa. Karusellista ei paljon kiinnostavaa, no juomiset ja muutama kippo.

 

Hallista herkkuja, pähkinöjä, karkkeja, hapankaalia, sieniä, kurkkua. Retken harmiksi muodostui nuori romaninainen, jonka kanssa tuli erimielisyyttä rahanvaihdossa. Paikalle tuli kenkäkauppias, josta ei pääsyt eroon muutoin kuin karjaisemalla VON!  joka tehosi ehkä siksi,  koska sopivasti oli paikalla ohrannaja-täti. Ohraleipää ei ilmeisesti kaupustelijakaan halunnut, koska haipui jonnekin nopeasti.

 

Paluupäivänä oli huoneet luovutettava klo 12, mutta juna lähtisi vasta klo 18.40, joten saimme jättää matkatavarat hotellin varastohuoneeseen päiväksi. Viimeinen päivä ei kuitenkaan ollut liian kevyt, päivä oli kovin lämmin. Tavoitteena oli sitten se Viipurin linna, joskushan sekin on katsottava. Museot olivat katsomisen arvoiset, ja rohkein joukosta valtasi torninkin. Näköalatasanne on merkittävän kapea, eikä kaide vakuuta, ainakaan jos ei osaa lentää...

 Leivokset mentiin nauttimaan varmaan paikkaan: Repolankadun (Vokzalnaja) päässä oleva kahvila tarjoaa ihania leivoksia, kakkuja ja muita herkkuja suuren valikoiman.  Vaeltelu päättyi hotellimme pihalla sijaitsevaan pikku ravintolaan, jossa klo 17 maissa vielä syötiin, sitten haettiin matkatavarat ja tilattiin taksi rautatieasemalle.

Asemalla olimme jo klo 18, joten aikaa näytti olevan. Ovet laiturille avattiin 18.15, ja juna siellä jo olikin paikalla, Sibelius. Junailija sanoi, että junaan voi heti nousta, sillä vaunuissa on oltava jo 18.30. Tätä emme olleet tienneet, onneksi ei jätetty asemalle tuloa viime tippaan.

Tulli- ja rajamuodollisuudet junassa käyvät paljon mukavammin kuin autojonoissa, ja niin juna keinutteli meidät särkevin jaloin kotiin matkan muistoja nauttimaan. Vanha Viipuri on todella tutustumisen arvoinen.

 

 

 

Kuvia matkalta

Klikkaa kuvaa nähdesi sen suurempana!

Kommentit

---

mapy - 11.6.2010
Heipsan taas!

Lähettelinkin jo kavereille jokin aika sitten linkkejä, jotta pääsevät lukemaan matkakertomuksiasi Venäjältä. Tosiaan jokin matka olisi tarkoitus mahdollisesti tehdä Venäjälle kesän lopussa, jollei aurinkorannat satu viemään mukanaan.

Voi tosin olla, että saadaan jo keskikesällä nauttia koti Suomessa sen verran mukavista aurinkokeleistä, ettei tarvitse lähteä aurinkorantoja enää etelän aurinkoon lähteä etsimään.

Kiitos hyvistä vinkeistä ja kokemuksien jakamisesta Venäjältä!

Terveisin,
Mapy

Kommentoi

---

Haluaisitko kommentoida tätä matkakertomusta? Kommentointi on sallittu vain rekisteröityneille käyttäjille, joten rekisteröidy!

Suosikit

---

→ Tilaa Matkakertomukset RSS-syötteenä.
→ Tilaa Matkailublogi RSS-syötteenä.