Laatokkaa kiertämässä, alkumatka

Kuka Kirjavalahden kiertää

…sille kylmä kaali maistuu, tietää karjalainen sananparsi. Mutta me neljän hengen porukalla jo talvella päätimme, että nyt kierretään koko Laatokka. Maaliskuussa etsittiin kartat ja hotelliluettelot. Toukokuun alussa saatiin majoitusvaraukset kuntoon, ja alettiin laskea kilometrejä ja suunnitella tankkauspaikkoja. Muita tarkkoja suunnitelmia ei sitten tehtykään, katsellaan mitä sattuu eteen ja käytetään aikaa pikku tutkimusretkiin, tähän reissuun varattiin kaikkiaan kolme päivää.

Lähtöpäivänä kokoonnuttiin klo 12 Herran kukkaroon Ruskealassa. Matka-auto kuormattiin, ja sitten vain töyssähtelemään kohti Sortavalan-Aunuksen risteystä, josta matkaa 186 km ensimmäiselle etapille Syvärin suuntaan. Risteyksestä eteenpäin tie oli edelleen samaa töyssähtelyä. Ohitimme Läskelän kunnostetun voimalaitoksen, josta nykyään saa Laatokan Valamon luostari sähkönsä pitkin järveen laskettua voimakaapelia. Impilahden tienoilla alkoi ehjä päällyste. Monen kilometrin ajan nähtiin matkan varrella sähköpylväiden uusintaprosessin olevan jo käynnissä, monet entiset tolpat olivatkin jo niin hapertuneita, että pylväät ja orret roikkuivat lankojen varassa. Alkukesän aurinkoinen vehreys luonnontilaisine metsineen antoi meille oikeaa juhannustunnelmaa matkaan.

Ensimmäinen tauko pidettiin Pitkärannan hyväksi koetussa tienvarsikahvilassa, jossa oli menossa lastenjuhlat juhlamenojen ja leikkien ohjaajineen.

Tasaisesta matkasta saatiin nauttia lähes Salmiin asti, jossa oli loppuneet tieaineet niin tarkoin, ettei edes paikkailuun ollut riittänyt.  Koska ei tarvinnut pitää kiirettä, nautimme Laatokan, ”Karjalan Meren” hienoista maisemista Rajakonnussa ja tienvarsien karjalaisnäkymistä. Laatokan aalloissa pestiin niin varpaat kuin kasvotkin. Aunusta lähestyessä ihmeteltiin laajoja peltoaukeita, kuin Pohjanmaalla ikään. Karjalan maatalous ei ole mitenkään voimissaan ilmeisesti, koska suuri osa pelloista näytti hoitamattomilta. Säilörehua oli kyllä korjattu siellä täällä, ja kauniiden perinteisten mökkien viljelykset tietysti tikissään, kuten aina.

Olonetsin kaupunkiin poikettiin vain ruokaostoksille, sillä majoitus oli varattu Staraja Sloboda  -nimiseen majoituskompleksiin aivan Syväriläisen luostarin tuntumassa. Saavuttiin perille illalla noin klo 18 maissa. Huoneet olivat uusimmassa osassa, siistit ja mukavat tietysti; yöllä oli jopa hieman liian lämmin. Ikkunan avaamista ei kuitenkaan edes harkittu itikkavaaran takia.

Aamulla leppoisteltiin. Aamupalan jälkeen käytiin tutustumassa Aleksanteri Syväriläisen luostarin alueeseen ja molempiin hienoihin kirkkoihin, joista kesäkirkon kauneus jäi erityisesti mieleen. Kirkon sisäseinät ovat kokonaan hyvin säilyneiden, osittain jo kauniisti entistettyjen maalausten peittämät. 

Käytiin myös vilkaisemassa Lotinanpellon kaupunkia. Nimi (Lodennoje pole) on peräisin niiltä ajoilta, kun tsaari Pietari I rakennutti laivoja (lodka) näillä pelloilla (pole).  Lähemmin tutustuimme seudun asukkaista liikennepoliisiin, joka pysäytti automme kaupungilta poistuessa. Käsitutkan perä näytti lukemaa 58, kun oltiin 40 km/h alueella. Nuhtelun ja kehotukset kuunneltuamme katuvaisen näköisinä, saatiin jatkaa matkaa niine hyvineen.  Vaikuttavan Syvärin sillan yli mentyä poikettiin kahvilassa  Syvärin rannalla, joten näimme joenkin lähempää.

Tästä matkaosuus pitkin M 18 valtatietä kohti Pietaria sitten alkoi.

Kuvia matkalta

Klikkaa kuvaa nähdesi sen suurempana!

Kommentit

---

Tätä matkakertomusta ei ole vielä kommentoitu kertaakaan. Haluatko olla ensimmäinen kommentoija? Kirjoita kommenttisi alapuolelta.

Kommentoi

---

Haluaisitko kommentoida tätä matkakertomusta? Kommentointi on sallittu vain rekisteröityneille käyttäjille, joten rekisteröidy!

Suosikit

---

→ Tilaa Matkakertomukset RSS-syötteenä.
→ Tilaa Matkailublogi RSS-syötteenä.