Niilin risteily Isis

Niilin risteily Isis

 

Iiris 58v ja Mauri 59v

8.-15.11.2012

 

Järjestäjä Tema-matkat

Reitti: Helsinki-Hurghada-Luxor-Edfu-Kom Ombo-Assuan-Kom Ombo-Edfu-Luxor-Hurghada-Helsinki

 

Päivä 1 Torstai 8.11.

Lento Helsinki-Hurghada Linja-auto Hurghada-Luxor

Helsingin lentoasemalla, tullessamme sinne kuudelta ei ollut vielä ruuhkaa, mutta temppuiltuamme lähtöselvitys automaatin kanssa aikamme, jonotukset veivät aikaa niin, että juuri ja juuri ehdimme portille ajoissa.

Lento lähti ajallaan 8.05, ja kesti viisi tuntia. Ehdin monta kertaa pahoitella sitä, että olin pakannut kirjani matkalaukkuun, enkä käsimatkatavaroihin. Maurilla oli ongelmia jalkojensa kanssa, ja se sai meidät päättämään, että viis näköaloista, paluulennolla pyydämme käytäväpaikat.

Hurghadan lentokentällä Tema opas odotti meitä parkkipaikalla, ja se aiheutti hiukan sekaannusta terminaalissa, sillä Finnmatkojen oppailla oli tutun väriset vaatteet ja symbolikin oli sama, mutta matkayhtiön nimi oli Tui. Kun vihdoin ymmärsimme lähestyä heitä ja kysyä Temasta, meidät ystävällisesti ohjattiin samaan joukkoon Finnmatkalaisten kanssa.

Menimme bussilla ensin johonkin Hurghadan lomakylistä, osa joukosta jäi sinne ja me risteilymatkaajat lounastimme, ja vaihdoimme autoa.

Bussi oli hyväkuntoinen, mutta 290km matkan tekoa oli joka tapauksessa todella puuduttavaa, joten päästyämme laivaan ja ilallistettuamme uni tuli houkuttamatta.

 

Päivä 2 Perjantai 9.11.

Edellisenä iltana olimme sopineet lähtöaikataulusta, ja heräsimme kuudelta hyvin levänneinä. Aamiaisen jälkeen kahdeksalta nousimme bussiin, ja matkasimme Karnakin temppelille. Temppeli oli vaikutava, vaikkakin melkoisen kärsinyt, mutta oppaamme Juulia kertoi paikasta niin hyvin, että oli helppo mielessään kuvitella millainen loisto siellä on vallinnut aikoinaan. Mukanamme oli myös koko matkan paikallinen opas Reda, joka järjesti aina lippumme ja kaikki muodollisuudet, oli todella ystävällinen ja huolehtiva. Egyptin lait vaativat näin, oikeastaan Juulia ei olisi saanut opastaa meitä itse, vaan vain suomentaa Redan kertomat, mutta he ovat tehneet vuosia tätä yhteistyössä, ja koska Egyptin valtiolla ei ole tarjota suomenkielistä opasta, on tämä järjestely onnistunut ilman suurempia hankaluuksia.

Karnakista jatkoimme Luxorin temppeliin, joka on paljon paremmin säilynyt, ja vahvisti mielikuviani menneisyydetä. Itse paikkojen kuvauksen lisäksi Juulia kertoi melle Egyptin jumaltarustoa alkaen alusta Karnakissa ja jatkuen Luxorin temppelissä. Hän leikillisesti sanoi kuulustelevansa sen meiltä seuraavana päivänä.

Palasimme laivalle lounasaikaan, ja sen jälkeen laiva lähti seilaamaan. Myöhemmin laivan aurinkokannella tarjoiltiin iltapäivätee, ja seitsemältä laivan baarissa tarjottiin tervetuliais drinkit, puheiden kera. Sen jälkeen ilallinen ja vapaata oleilua laivan tehdessä matkaa kohden Edfua.

 

 

Päivä 3 Lauantai 10.11.

Nousimme jälleen kuudelta, ja kahdeksalta lähdimme kohden Edfun temppeliä hevoskärrykyydillä. Edfun temppeli oli hyvin säilynyt, ja täällä jumaltarina jatkui. Kunnellessani sitä, tulin siihen tulokseen, ettei auringon alla todellakaan ihmiselossa tapahdu enää mitään uutta, kaikki on tehty jo aikanaan, jossei ihmiset, niin sitten jumalat.

Palattuamme laivaan, se jatkoi matkaansa kohden Kom Omboa. Ohjelmassa olisi ollut laivakierros, mutta me emme osallistuneet siihen.

Iltapäiväteen aikana aurinkokannella näimme miten kokki loihti vihannesveitsellä, ja pienellä sitrusraastimella kurpitsasta ”Rotan”.

Puoli kuuden aikaan lähdimme kävellen Kom Ombon temppeliin, joka olikin aivan siinä läheisyydessä. Iltavalaistuksessa temppeli oli taianomainen kokemus. Täällä oli todella hyvin säilyneitä hieroglyyfejä ja kaiverruksia. Ja Niilometri, joka oli rakennelma jolla pystyttiin arvioimaan Niilin kulloisenkin tulvan korkeus, se palveli niin talonpoikia kuin papistoakin, joka täten pystyi arvoimaan tulevan sadon verotuksen ennalta.

Laivalla meitä odotti egyptiläinen ilallinen ja Galabeya-juhla. Galabeya on se vaate, jota lähes kaikki egyptiläiset käyttävät, pitkä  pitkähihainen mekko. Juulia oli kertonut jo aiemmin tästä illasta, ja sanonut, että egyptiläis vaikutteinen pukeutuminen olisi toivottavaa, muttei pakollista. Ryhmästämme useat rouvat, ja jotkut miehetkin olivat hankkineet laivan myymälästä omat Galabeyansa, värikkäitä kirjottuja luomuksia. Kun minä olen ulottuvuuksiltani melko laaja, ja katselin tarjontaa, en ollut innostunut ajatuksesta. Mauri kuitenkin toivoi minun hankkivan jotain, joten kun sitten lähestyin innokasta kauppiasta, hän löysi minulle juuri sen Galabeyan jonka olin jo mielessäni hylännyt, mustan kaksoispeiton pussilakanan, ja päähäni mustan helmikudoslakin. Asuni sai laivan henkilökunnalta kohteliaita kohteliaisuuksia, vain yksi siivooja kommentoi sitä huudahduksella ” A sweet egyptian man!”, mutta itsetuntoni vuoksi arvelen, ettei hän osannut kovin hyvin englantia.

Laivan hovimestari oli kookas vaikuttavan oloinen herra, joka oli aina toivottamassa tervetulleksi lounaalle ja ilalliselle ja valvoi niiden sujumista loistavasti joka päivä. Nyt kuitenkin tuossa juhlassa hän hassutteli henkilöstöjohtajan kanssa hyvin vapautuneen hassuttelun eri kansallisuuksien tavasta tervehtiä toisiaan tavatessaan.

Ilta sujui mukavasti yöhön asti.

 

Päivä 4 Sunnuntai 11.11.

Nousimme seitsemältä, ja yhdeksältä alkoi matka kohden keskeneräistä Obeliskia. Kyseinen Obeliski sijaitsee louhimolla, joka on ollut käytössä Faaraoiden ajoista asti. Siitä egyptologit ovat saaneet tietoa Obeliskien valmistustavasta, joita jotkut temppelipiirokset ovat myös kuvanneet.

Tämä kuningatar Hatsepsutin tilaama Obeliski oli kuitenkin suurempi, kuin yksikään aiemmin pystytetyistä, ja se mahdollisesti on aiheuttanut kiven halkeamisen, ja työn keskeneräisyyden.

Obeliskilta matkamme jatkui Assuanin suurelle padolle, joka on rakennettu presidentti Nasserin aloitteesta Egyptin Ja Neuvostoliiton yhteistyö ja avunanto sopimuksen puitteissa, jolle on padon tuntumaan nostettu muistomerkkikin, joka toistaa niitä sosialismin grandöösejä sääntöjä monumenttien teossa.Padon sähkövoimalan tehosta tuli keskustelua seurueessamme, sillä mukana oli insinöörejä, yhteisymmärrys muodostui vihdoin siitä, että sen tuotto on suunnilleen kuin kaksi Loviisaa. Padon eteläpuolelle on muodostunut Nasserjärvi, ja historiasta tiedämme mitä se aiheutti.

Lounaan jälkeen pääsimme Felukka-purjehdukselle. Felukka on venetyyppi, joka periytyy Faaraon aikaisista ajoista, ja on hyvinkin käyttökelpoinen täällä Niilillä. Purjehdus rantautui Elefanttisaaren rantaan, jossa kyydistä jäivät ne, jotka halusivat tutustua Nuubialais kylään. Me lähdimme kyläreissulle, jota opasti paikallinen nuubialainen.

Näimme kylässä toisen asteen koulun, joka oli siisti valoisa tila, oli kemian-, taiteen- ja tietotekniikan erillisluokat ja tyttöjen ja poikien luokkia. Koulussa opiskelevat muistaakseni 10-13 ikäiset lapset, ja se toimii hyvin suurelta osalta lahjoitusten voimin, joten laitoin rahaa keräyslippaaseen Maurilta salaa. Harmillisesti kamerastamme loppui akku juuri täällä, sillä olisin mielelläni näyttänyt 11v tyttärentyttärelleni kuvia täkäläisten kanssasisariensa ja veljiensä opinahjosta.

Eräässä poikien luokassa istuimme pulpettiin ja nuubialainen oppaame kertoi nuubialaisten kohtalosta suuren padon rakentamisen seurauksena. Kaikille nousi mieleen meidän Karjalaisemme, joilla kuitenkin on mahdollisuus nykyään käydä kotiseuduillaan, toisin on Nuubialaisilla. Hän kertoi myös kansansa tavoista, jotka tekevät mahdottomaksi seka-avioliitot muiden kansalaisuuksien kanssa. Pani miettimään, kuinka moni kansa kohtaisi mieluummin sukupuuton, kuin tapojensa muuttamisen.

Ilalla annoimme kaikki Juulialle rahaa, jotta hän antaa siitä osansa kaikille niille paikallisille, jotka meitä palvelevat matkamme aikana. Tämä mahdollistaa sen, ettei meidän tarvitse maksaa juomarahoja joka välissä, muttei kuitenkaan estä sitä, että laivan ulkopuolella jokainen kuitenkin sitä pyytää.

Esimerkiksi hevoskärryn kuljettaja Edfussa selitti vuolaasti kuinka hänen hevosensa Claudia joutuu eineettä ilalla suojaansa jossemme avusta häntä, varsinkin kun hän antoi kuvata itseään, ja Maurin ohjastaa. Vaan mehän olimme kovasydämisiä, kun tiesimme heidän saaneen jo maksunsa.

Juulia kertoi huomisesta Abu Simbelin matkasta etukäteen, koska sielä ei saa opastaa temppeleissä. Menimme yöpuulle heti illalliselta, sillä tiedossa oli aikainen herätys.

 

Päivä 5 Maanantai 12.11.

 Herätys 2.30, unihiekkaa silmissä kömmimme laivan baariin, jossa meille tarjottiin aamukahvi tai tee ja pala kuivakakkua. Kokonnuimme vastaanottoon ja saimme siellä eväslaukut, ja 3.30 Redan johdolla aloitimme matkamme Abu Simbeliin. Bussimme ajoi keskeneräisen Obeliskin lähelle, jossa meidän oli määrä liittyä poliisin saattamaan saattueeseen. Jonkin laisen neuvottelun tuloksena pääsimme kuitenkin ensimmäisenä ja ainoana kuljetuksena yhden poliisiauton johdattamana, yksi poliisi kyydissämme matkaan. Matkaa sinne Assuanista on noin 250km, ja pimeyden vallitessa bussi taittoi matkaa läpi autiomaan. Hiukan viiden jälkeen Mauri herätti minut ja näytti, että taivaanrannassa näkyy aamurusko. Näky oli kaunis, ohuen ruskon kajon yllä kilotti kuunsirppi seljällään ja sen yläpuolella oli kirkas tähti, joka luullakseni on Venus. Jotakuinkin tasan kello kuusi auringon korona pomppasi taivaalle horisontin yli ja valo alkoi muovata maisemaa. Nukahdin uudelleen ja Mauri kertoi myöhemmin nähneensä sinä aikana autiomaassa kangastuksia. Pääsimme hiukan yli seitsemän perille, vessaan kiiruusti, ja sitten vierailukeskuksen ovesta kivetylle polulle. Abu Simbelin temppelit ovat Ramses II:n ja hänen vaimonsa Nefertarin kunniaksi pystytetty. Ramses II oli ensimmäinen faarao, joka korotti itsensä jumalien rinnalle ja esiintyy temppelin kuvituksessa heidän vertaisenaan. Temppelin pyhimmässä hän istuu näiden seurassa kuin ei mitään, ja kaksi kertaa vuodessa, lokakuun 21. ja helmikuun 21., aurinko paistaa temppelin pyhistä pyhimpään, ja niin, että varjoon jää se ikävä Ptah jumala, joka liittyy manalaan ja pimeyteen. Voin kuvitella millaiset kansanjoukot täällä on noina päivinä, sillä puolen tunnin sisällä saapumisestamme, olivat kaikki muutkin ryhmät ehtineet paikalle ja puheensorina oli päätä huimaava. Temppelit on siirretty Nasserjärven tieltä hyvin seesteiseen paikkaan rannalle. Nefertarin temppelissä taas oli huomattavaa, että Ramses oli korottanut hänet vertaisekseen. Aiemmin temppeleissä vaimojen patsaat olivat aina pienemmät kuin faaraon, ja lapset vielä pienemmät. Täällä Nefertar on saman kokoinen kuin Ramses ja hyvin rakastettu, arvostettu henkilö. Temppelleissä kuvaaminen on kielletty, ja niissä on suhteellisen lämmintä. Kävimme usein ulkona tuulessa vilvoittelemassa, ja minulle valkeni kuinka eriarvoisessa asemassa eri turistit ovat opastuksen suhteen. Penkillä kanssani istui kaksi enlantilais poikaa, jotka arvailivat temppelin fasadissa esiintyviä merkkejä. Pojat eivät tunteneet edes Ankhia, arvelivat, että se on kopsattu kristityiltä! Korjasin heidän tietojaan, ja sain kysymysten tulvan aikaiseksi. Annoin heille suurpiirteisen kuvauksen muinais egyptistä ja sen uskomuksista, mutta kuumuus kehotti jatkamaan matkaa, ja annoin pojille sen nykyään tavallisen ohjeen KVG.

Palattuamme laivalle lounastimme, ja kolmelta lähdimme veneretkelle, jonka Juulia oli järjestänyt ylimääräisenä ohjelmana seurueemme luontoharrastajien pyynnöstä. Samaisen miehen kanssa, joka opasti meitä nuubialaisessa kylässä, ja hänen poikansa ohjaamana lähti moottorivene laiturista seilailemaan elefanttisaaren rantaman kautta kohden vanhan padon lähellä olevia luotoja, joiden ruovikoissa näimme paikallista linnustoa. Koimme myös yhden uuden rahan ansaitsemistavan. Erääsä kohdassa seilatessamme lähemmäksi rantaa, rannasta irtautui kaksi poikaa styroxin paloilla meloen, ja suunta otettin suoraan veneseemme. Partaassa roikkuen pojat aloittivat laulu esityksen käsi ojossa, ja kahnasivat keskenään kumman poka onkaan kyseessä. Hyvin huteran näköistä touhua, pojat olivat korkeintaan seitsemän ikäisiä, ja lauttansa pikkuruisia, eikä nillä pikku ryökäleillä tietenkään ollut pelastusliivejä. Veneessä oli mukavan vilpoinen olo ja aika hujahti liiankin nopeasti. Meidän harmiksemme, mutta paikallisten helpotukseksi ei patojen pohjoispuolella ole enää krokotiileja. Joitakin vuosia sitten oli joltain kasvattajalta päässyt karkuun yksilö, joka terrorisoi seutukuntaa jonkin aikaa, sen vakioluodolla oli vielä jäljellä varoituskyltti, mutta peto on jo kukistettu. Nuubialaisessa kylässä olimme käyneet myös nuubialaisessa kodissa, jota asutti neljä veljestä, jotka kasvattivat krokotiileja. Terrariossa oli poikanen n.30cm, joka ärähti vihaisesti kun yksi veljeksistä varovasti kutitti sitä kepillä. Talossa roikkui useita täytettyjä krokotiileja.

Päivä oli ollut niin uuvuttava ettemme osallistuneet valo- ja äänishowhun, joka järjestettiin Philaen saaressa. Illallinen 19.30, ja oleskelua loppupäivä.

 

Päivä 6 Tiistai 13.11.

Tämä päivä oltiin laivalla, Kom Ombossa ja Edfussa voisi rantautua joksikin aikaa, matkalla Luxoriin, mutta minulle kävi vanhanaikaisesti. Turistiripuli, onneksi sain Juulialta egyptilästä antibiotttia, joka on suunniteltu juuri kyseiseen vaivaan. Vaikken mielelläni antibiotteja nautikkaan, kun ne eivät erottele mitä bakteereja tapetaan, mutta kun seuraavana päivänä oli tärkeä kohde, Kuninkaitten laakso, oli pakko tehdä näin. Päivä oli voipunutta eestaas hortoilua, ja lepäämistä. Yöllä saavuimme Luxoriin.

 

Päivä 7  Keskiviikko 14.11.

Nousimme viideltä, ja vatsa ei möyrynnyt enää niin pahasti. Ennen lähtöämme otin kolme Imodiumia tasaisin välein, ja se auttoi niin, että kaikki meni ihan hyvin. Menimme moottoriveneellä Niilin länsirannalle, kuoleman puolelle jokea. Bussi odotti meitä, ja ensimmäiseksi pääsimme Kuninkaiden laaksoon. Siellä oli koko alueella kuvaaminen kielletty. Lipulla pääsi kolmeen hautaan, ja kävimme myös kahdessa lisämaksullisessa haudassa,  Ramses V&VI ja Tut Ankh Amonin. Kaikki näkemämme haudat olivat värikkäästi koristellut, kukin tyylillään, mutta yhteisenä piirteenä Faaraon matka kuoleman jälkeen. Jotkin haudat olivat kaksoishautoja, mutta niissäkin tuntui olevan yksi päähenkilö, ja toinen vain myöhemmin lisätty. Täällä olisi ollut hyvä olla mukana se taskulamppu, jota matkayhtiön ohjeissa suositeltiin. Kun meillä ei sitä ollut eräs lipunmyyjä lainasi maksua vastaan sellaisen, joka kuitenkin lakkasi kohta toimimasta.

Täältä matkamme jatkui Hatsepsutin kuolontemppeliin, joka oli kaivettu kallion seinämään. Hyvin vaikuttavan näköinen portaikko. Viimeinen kohteemme oli Memnonin kolossit, kaksi istuvaa faaraota esittävää suurta patsasta, Juulia kertoi kuka farao oli, ja miksi kolosseja kutsuttiin Memnonin nimellä, mutta on häpeäkseni tunnustettava, etten muista siitä enää mitään.

Lounaan jälkeen lähdimme Maurin kanssa rantapenkereelle katsomaan, jos sielä olevista kaupoista löytyisi Maurille tupakkaa. Yksi kauppiaista myi niitä, mutta Mauri kuitenkin halusi löytää katukauppiaita. Aikoessamme mennä liikkeen ohi, myyjä, joka seisoi ovella, alkoi valittaa, että miksi ystävälliset suomalaiset eivät halua jutella hänen kanssaan. No vastasin, ettemme pidä pakkomyynnistä, ja hän tietenkin vakuutti olevansa ihan toista maata, ja niin edelleen. Lopuksi kuitenkin Mauri piti hintaa liian korkeana, ja nousimme rantakadulle, jossa Reda odotti seurueestamme niitä, jotka halusivat osallistua Juulian järjestämälle ostoskierrokselle. Lyöttäydyimme mukaan joukkoon toiveikkaina, mutta ostoskierros, vaikka olikin mielenkiintoinen, ei vastannut tarpeitamme. Kävimme liikkeessä, jossa myydään egyptiläsiä tuoksuöljyjä. Meille annettiin oikein viihdyttävä esitys öljyjen ominaisuuksista ja käytöstä, saimme näytetippoja paikkaan jos toiseenkin, ja isäni sanontaa lainatakseni haisimme kuin saaronin liljat. Monet rouvat ostivat tuoksuja, ja sellaiselle, joka niitä käyttää, kauppa oli ehdottoman edullinen. Heidän valikoimaansa kuului sekotuksia, jotka vastaavat kuuluisia maailman merkkejä, 30mml maksoi 16€, ja siitä saa alkoholilla jatkamalla vaikka kuinka paljon käytettävää. Seuraava kauppa oli myös hyvin asiallinen käynti, sillä siellä oli myös kiinteät hinnat. Ikävä kyllä tuotteet olivat sellaisia, ettei tässä iässä enää tarvitse sellaisia, mutta monelle shoppaholikille varmaan taivas. Egyptiläisiä laadukkaita tuotteita, nahkaa, puuta kangasta, posliinia, kultaa, hopeaa, ja jalokiviä. Muttei tupakkaa, loppumatkasta olisi ollut pysähdys jäädä paikallisen basaarin luona pois, mutta kun sieltä olisi ollut kilometrin verran ainakin matkaa takaisin laivalle, olimme aivan liian voipuneita jäädäksemme sinne, eikä meillä ulos lähtömme varsinaisesta tarkoituksesta johtuen ollut rahaakaan kuin 30€, ei yhtään puntia. Harmittaa hiukan näin jälkeenpäin, sillä kuulimme sielä käyneiltä, etteivät kauppiaat olleet läheskään niin päällekäyviä kuin turistikohteissa.

Ilalla baarissa oli tarjolla vatsatanssieitys ja sen jälkeen olisi nähnyt oikean Dervissin, mutta emme jaksaneet juuri muuta, kuin seremonian, jossa kiitimme Redaa ja annoimme hänelle keräämämme rahat.

 

Päivä 8 Torstai 15.11.

Aikainen herätys viimeisenä päivänäkin, sillä matka Hurghadaan oli edessä. Nyt olin paljon enemmän hereillä matkalla, ja näin maisemia, jotka kuitenkin olivat kirjaimellisesti kuivia. Alkumatkasta kuljimme kanavan vartta, mutta sitten kun autiomaa alkoi, niin ei sille ollut loppua ennen Safagaa, Jonkin matkaa matkustimme solassa, joka kulki täkäläisten vuorten halki. Vuoret näyttivät meidän silmiimme täytemaa kasoilta, koska ne ovat hiekkakiveä ja useimmat rapautuneet pinnaltaan rapakiveksi. Näimme Beduiineja kameleillaan, ja kun pysähdyimme pissatauolle, tuli pihaan pikkutyttöjä kilit sylissä ja aikuisia aasien kanssa siinä toivossa, että joku meistä haluaisi kuvata heitä, jotta voisivat pyytää siitä maksua. Nämä täkäläiset ihmiset tuntuvat omaavan runsaasti omanarvon tuntoa, sillä rahaa ei koskaan kerjätty, vaan aina pyydettiin maksuna jostain.

Osa seuruestaamme jäi lisälomalle Hurghadaan, ja sillä pysähdyksellä Juuliakin jäi pois, sen jälkeen, kun olimme kiitelleet hänetkin.

Jos olisi vapaata, ja pitäisi ranta elämästä, olisi tämä ihanne paikka, koska punainenmeri on kuuluisa koralleistaan ja merenelävä kirjostaan. Täällä järjestetään snorklausretkiä, ja risteilyjä lasipohja veneillä.

Hurghadan lentokenttä on myös sotilaskenttä, ja sen kuvaaminen ulkopuolelta on kielletty, joka on harmi, sillä lähtöterminaalin katto on tehty telttakatoksista, ja näyttää hienolta.

Hiukan hämmentävää oli, että maasta poistuminen otetaan sielä ihan tosissaan, niin että kyltit passintarkastukseen ohjasivat sanalla Immigration, jota en matkoillani muualla ole koskaan nähnyt käytettävän. Tullessamme meidän piti lentokoneessa täyttää maahantulo kortit, joita vastaan saimme passiimme viisumitarrat, nyt lähteissä täytimme maastapoistumis kortit, joilla saimme passiimme viisumin hylkäävät leimat. Lähtevän hallissa on basaarialue, ruokapaikkoja ja virallisia taxfree myymälöitä. Mauri huomasi basaarissa tupakoita, ja keskustelun seuraus oli, että maksoimme siellä saman summan, kuin se rantakaupan myyjäkin oli pyytänyt. Lisäksi kotona huomattiin, että meitä huijattiin kaupassa, toinen kartonki oli halpaa aasialaista, jossa ei ollut varotustekstejäkään.

Saimme käytävä paikat koneessa ja Mauri saattoi nousta venyttelemään halutessaan, ja se auttoi hyvin. Helsinki-Vantaalla oli taas muutettu käytäntöjä, ja kun tuloaulassa näytettiin, että matkatavarat tuolla, niin sen jälkeen ennne passin tarkastusta ainoa ohje oli jatkolennot. Pyörimme hämmentyneinä ympäriinsä, mutta kun näimme pariskunnan seurueestamme purjehtivan vasemmalle, niin seurasimme heitä. Passin tarkastaja pahoitteli opasteiden epätarkkuutta, mutta se kuulemma johtui tämän reitin uutuudesta, ja asia hoitunee jatkossa. Iloinen ylläri oli Alepa, josta saimme pikaiset eväät illasta selviämiseen kotona.  Taksi alle ja kotiin.

 

Tema-matkat yhtiö ansaitsee kiitokset matkamme järjestelyistä, oppaamme Juulian ammattitaidosta, sekä tiedoista, että joukkojen hallinta kyvyistä, ja paikallisen oppaamme Redan löytämisestä. Aikaiset herätykset eivät harmittaneet lainkaan, sillä siten olimme useimmissa kohteissa ensimmäisten joukossa ja saimme rauhassa kuvata ja ihmetellä, ja kuulimme hyvin Juulian selostukset, ennen kuin laumat saapuivat. Meistä todella välitettiin, sitä todistavat nuo lisä retket joita iloksemme järjestettiin.

 

Lisäksi meille kävi hyvin siten, että matka oli määrä tehdä MS Reginalla, mutta koska siihen oli ollut liian vähän varauksia, se ei lähtenyt matkaan, vaan meidät lisättiin HMS Crown Empresin matkustusluetteloon. No hyvin  siten, että laiva oli suurempi, pienehköjen hyttien tilalla oli hotellihuonetta vastaava hytti, mannermainen aamiainen vaihtui bufeeseen, ja muutenkin keittiö oli kuulemma monipuolisempi. Laivassa hierontayrityksellä oli tarjota saunaelämyskin, mutta koettuamme sen emme rohkaise ketään suomalaista siitä haaveilemaan. Aurinkokansi uima-altaalla ei meitä heilauttanut, mutta muutamaa muuta kyllä.

Huonoa asiassa taas oli se, että kanssa matkustajinamme oli leegio saksalaisia. Sain todisteen siitä, etteivät tarinat pöytiä tyhjentävistä saksalaisista Suomessa ole tuulesta temmattuja. Vai mitä sanotte miehestä, joka työntää lautasensa, jossa on jo kaksi munakasta, väliin, kun kokki on valuttamassa toisen asiakkaan lautaselle hänelle valmistamaansa, saa siihen kolmannen ja mitään sanomatta häipyy paikalta. Tällaista käytöstä seurasimme koko viikon, ja ei voi kuin ihmetellä. Aamiaispöydästä lähdetään lautasellinen evästä mukana, kuin olisi kysymys mahdollisesta nälkä kuolemasta. Ja kaikessa muussakin käytetään kyynärpää taktiikkaa.

 

Egyptistä itsestään jäi kahtalainen tunne.

Toisaalta korvensi, kun kaikista turistikohteista joutui lähtemään basaarin kautta ulos, kujanjuoksua iholle tunkevien kauppiaiden välistä. Ja aina laivasta lähtiessä, ja sinne palatessa oli liuta huivi-, ja tupakkakauppiaita väisteltävänä.

Sitten taas omatuntoa korvensi, kun tietää, että se on heidän elinkeinonsa, vaimot eivät käy töissä, lapset kyllä värvätään, keskiansio on kuulemma 400LE kuukaudessa. Bensa maksoi 2LE litra, mutta kaikki autot olivat vanhoja bensasyöppöjä, eikä hevosen ylläpitokaan helppoa ole. Ruoka on lähes yhtä kallista kuin meillä, kuulemma, en käynyt laivan ulkopuolella syömässä. Vaan kelle annat kun heitä on tusina ympärilläsi?

Maa on Niilin rantoja lukuun ottamatta autiomaata, hiekaa silmän kantamattomiin. Vielä niin, että patojen pohjoispuolella, kun ei enää tulva tuo hedelmällistä lietettä, on elannon repiminen maasta vaikeutunut entisestään. Rikkaat ovat rikkaita, mutta muu kansa ei voi kovin hyvin.

 

Ainoa seikka josta valitan, on niiden laiturien kunto joissa rantauduimme, ja nousimme veneiden kyytiin. Satamissa ei ole joelle työntyviä laitureita, vaan laivat tulevat rantaan kylki edellä, ja veneet miten sattuu. Laivojen kohdalla ei ongelmaa ollut, vaikka niitä oli vierekkäin monta, niin rantaan pääsi laivojen kautta, ja viimeisestä laivasta johti aina ramppi laiturille. Veneet taas ovat niin matalia, että niihin piti laskeutua laiturilta portaita myöten, jotka sekä Assuanin, että Luxorin satamassa olivat pahoin rapautuneet, jyrkät ja vaikeakulkuiset. Veneissäkin jouduimme kulkemaan toisten läpi, korkeita partaita ja matalia kattoja. Täällä on todella syytä käyttää tukevia luistamattomia jalkineita.

 

Vaan kaiken kaikkiaan matka oli mielestäni ikimuistoinen, hyvällä tavalla.

 

Kirjasi Iiris

Kuvia matkalta

Klikkaa kuvaa nähdesi sen suurempana!

Tähän matkakertomukseen ei ole liitetty kuvia.

Kommentit

---

sei11ja - 30.12.2012
Luin mielenkiinnolla erittäin hyvän kertomuksen matkastanne.Olin itse vuosi sitten Niilin risteilyllä matkanjärjestäjä oli Velin Matkat oli myös hyvin järjestetty ja mielenkiintoinen matka.Toivon teille lisää mukavia matkoja.

Kommentoi

---

Haluaisitko kommentoida tätä matkakertomusta? Kommentointi on sallittu vain rekisteröityneille käyttäjille, joten rekisteröidy!

Suosikit

---

→ Tilaa Matkakertomukset RSS-syötteenä.
→ Tilaa Matkailublogi RSS-syötteenä.