Keväinen retki Konevitsaan

Heti kun sain helmikuussa 2008 tiedon, että ollaan kokoamassa ryhmää matkalle Käkisalmi-Konevitsa-Viipuri, ilmoittauduin  mukaan ja aloitin pikku matkakassan keräämisen.

Matka toteutettiin toukokuun loppupuolella, lähtijöinä venäjän kielen ryhmä kansalaisopistostamme, ynnä avecit ja tutut. Niin oli meitä täysi linja-autollinen opettajan johdolla ylittämässä rajaa Niiralassa.

Rajan ylitys kävi rutiinilla kuskilta, ja kahville mentiin Ruskealaan Herran Kukkaron kahvioon.  Sinne sopi koko porukka. Sortavalan läpi mentiin sataman kautta, tavoitteena pysähdys Lahdenpohjassa, mahdollisesti kahvit Annikassa. Annikassa kävi sitten muutamat kahvilla, osalla oli evästä. Lahdenpohjaan Sortavalasta johtava tie on sitä suomenaikuista. Soratie on päällystetty asfaltilla, kapoinen ja mutkainen mutta kohtuullinen kunnoltaan. Maisemat ovat niitä viehättävimpiä perinteisine kylineen. Väki on sielläkin enimmäkseen iäkästä eikä kaikkia peltoja jakseta enää viljellä, karjaa kuitenkin on yhteislaitumilla. Lahdenpohja, johon olen tehnyt pari erillisreissua, on aina minua viehättänyt. Syynä lienee se, että tunnen lukkarinrakkautta asukkaita kohtaan, itsekin asun "maalaiskunnassa", joka on nähnyt parempiakin päiviä, nyt koetetaan pärjäillä päivä kerrallaan, nuoriso kaikkoaa paremmille maille.

Lahdenpohjassa ovat ottaneet onnen omiin käsiinsä: tehdas, joka oli lopetettavana, sai työntekijät omistajikseen, nyt Ruotsiin tekevät tilaustyönä huonekaluja koneet punaisena.

Matkamme jatkui Kurkijoelle, jossa tehtiin invaasio kauppaan ja kahvilaan. Valokuvia otettiin, kuten tavallista, "tyhjästä", eli paikasta jossa on ollut jotain (kirkko, tms). Kurkijoen kirjastonhoitajat ovat muuten innostuneet kirjailijastamme Maiju Lassilasta ja hänen kirjastaan Tulitikkuja Lainaamassa.
Poikkesimme kahvilaan tarkoituksena "pestä kädet", kuten Venäjällä käydään tualetissa. Otettiin kahvit, ja kysyin että missä voisi pestä kädet. Tyttö vain kohautteli harteitaan ja laittoi kahvia. Kun tivasin lisää, löi hän tiskiin paketin käsipyyhkeitä ja sanoi: tualeti nietu. Tuumi kai, että jo on nirppuja turisteja.

Tie Kurkijoelta Hiitolaan on hiekkatie ja kapea, mutta keli oli kuiva, aurinko paistoi, tuomet kukkivat ja kaikki meni hyvin. Kävimme Käkisalmessa, joka on rauhallinen ja kaunis paikka linnoituksineen, näkemisen arvoinen. Ajoimme Pyhäjärvelle Vl., jossa majoituimme Antti Musakan lomakylään mukavasti. Tukevan illallisen jälkeen saunottiin, urheimmat kävivät uimassakin, ja uni maistui pienen iltakävelyn jälkeen siisteissä huoneissa.

Aamulla sitten kohti Konevitsan saarta. Itse isäntä, Antti Musakka lähti oppaaksemme ja ajoimme n 20 km matkan entiseen sotasatamaan jonne Konevitsa-laiva saapuikin sopivasti. Laiva tuli täyteen meistä ja rusaasta määrästä venäläisiä pyhiinvaeltajia. Tuuli oli heti aamusta keväisen viileä, ja kaikki vaatteet olivat tarpeen "Karjalan merellä" seilatessa. Komeata oli rautalaivan meno halki vaahtopäiden, tämä matka on niitä ihanimpia muistoja reissusta, aurinko paistoi, laiva keinui, vesi kuohui ja roiskui ja välkehti. Saarta lähestyessä pinta tasoittui ja luostarisaari nousi näkyviin. Venäläiset pyhiinvaeltajat rypistelivät hieman otsaansa kun meidän ryhmämme oli heidän mielestään liian äänekäs, he mieluummin syventyivät hiljaisempina matkaansa.

Antti Musakka rannassa esitteli luostarin vaiheita, ja syvän kunnioituksen vallassa lähestyimme kauniita luostarin rakennuksia. Paljon on työtä tehtävä sotaväen ja autiuden jälkien korjaamiseksi, mutta on nähtävissä helposti, että työ on vaivan arvoista. Se mitä on saatu kunnostettua, on tehty huolella ja taidolla. Alakirkon kauneus mykistää, ja korjauksen alaisessa yläkirkossa meille pidetty pieni veljestön konsertti liikutti mieliä. Saari on ihana, petäjäkankaalla, väljä ja siisti. Reippain osa ryhmästä kävi skiitalla ja Hevoskivellä, osa jäi trapezaan odottelemaan teen valmistumista, tai vaelteli lähiympäristössä. Navettaa ei ole ehditty ollenkaan kunnostaa, mutta kanoille oli saatu tarha, jonne sika karkasi huomaamatta kanojen astialle. Kun veli Kananhoitaja sen huomasi, tuli sialle kiire lähtö kivien vauhdittamana kohti metsää. Ryhmämme kokoontui trapezaan, teetä, voileipiä ja matkamuistoja ostettuamme tuli laiva, ja ja niin oli kokemusreppu yhtä syvää kokemusta rikkaampi.

Iltasaunottiin Musakassa, aamulla kohti Vuoksea ja Viipuria. Vuoksen koski on näkemisen arvoinen, ja myös venäläiset viihtyvät  paikalla, laskevat kanootilla, käristävät sashlikia ja katselevat kuohuja. Kun Vuoksen suuntaa muutettiin, oli tarkoitus 1800-luvulla päästä Saimaaseen Taipaleelta. Kivisalmi ei kuitenkaan suostunut suunnitelmaan, vaan siitä huolimatta, että kanavaakin koetettiin rakentaa, ja kalliota räjäytettiin, ei väylää saatu koskaan syvennettyä riittävästi Kivisalmen kohdalta.

Loppumatka kohti Viipuria on asfalttitietä, matkalla meidät ajoi kiinni muuan trokari, jonka pakettiautokaupasta ostivat muutamat kiinnostuneet asiakkaat melko edullisia virvokkeita loppumatkan varalle. Viipurin tori oli remontissa ja kauppiaat siirretty Talikkalaan. Kävimme kuitenkin kauppahallissa, josta ostelin herkkujani hapansieniä, -kaalia ja -kurkkuja. Suunnitelmani oli ostaa myös iso "paletenie", kukkakukkahuivi, mutta hinnat oli nousseet vuoden takaisesta 600 ruplasta jo 900 ruplaan, joten kukkaro teki tenän. Pitihän vielä käydä Karusellissakin, jonne ei kannata mennäkään tyhjin taskuin kiusausten äärelle. Syömässä kävin NordWestissa, jonka taso yllätti mieluisasti. Karuselliin meno tyssäsi siihen, että ulkopuolella oli jono, parkkipaikka täynnä. Kuski koetti sovitella linja-autoa ahtaudessa ruuhkan sekaan, joka oli syntynyt pikku kolarista. Osapuolet eivät voineet siirtää autojaan ennen miliisin tuloa, joten tulppa tulevien ja menevien autojen ahtaudessa oli niin valmis, että juutuimme liikkumattomiksi keskelle katua. Automme herrasmiehet sitten äkkäsivät pikkusamaran, joka oli vinopysäköity siten, että sen siirtämällä pääsisimme juuri ja juuri ujuttautumaan väljemmille vesille. Ja poijjathan käärivät hihat ja miehissä nostivat lootan sivummaksi. Venäläiset hurrasivat ja kuvasivat ja puhuivat "seitsemästä veljeksestä", minä pöljä en älynnyt kaivaa kameraani edes esille.

Suomeen tulo Nuijamaalta sujui taaskin rutiinilla, kuskia kiitettiin ja kotona oltiin.

Kuvia matkalta

Klikkaa kuvaa nähdesi sen suurempana!

Kommentit

---

erkki - 8.1.2009
Mainioon tyyliin laadittu kertomus ja hyvät kuvat.

Kiitos Barinja!

mapy - 8.1.2009
Hei Barinja!

Mukava lukea matkakertomus Venäjältäkin :) Itse en ole vielä ikinä Venäjällä käynyt, mutta kyllä maisemat näyttävät katsomisen arvoisilta. Konevitsa kuulunee matkaohjelmaani matkakertomuksesi jälkeen :)

merja - 8.1.2009
Hei, Barinja!
Oli mukava lukea tunnelmia ja hauskoja tilanteita sisältävä matkakertomuksesi! Kuvien perusteella Karjalan luonto ja maisemat ovat kauniita, puhtaita ja turmeltumattomia.
Kiitos kertomuksestasi!

barinja - 10.1.2009
Hei Merja ja muut!

Karjala on kaunis, on aina ollut. Toki on epäkohtiakin, ehkäpä kuvat eivät ole siinä mielessä kovin informatiivisia. Mutta mieluisat muistot jäävät päällimmäisiksi. Ja sitäpaitsi, kommelluksista syntyvät hauskimmat jutut, sitten jälkeenpäin.

Barinja

Kommentoi

---

Haluaisitko kommentoida tätä matkakertomusta? Kommentointi on sallittu vain rekisteröityneille käyttäjille, joten rekisteröidy!

Suosikit

---

→ Tilaa Matkakertomukset RSS-syötteenä.
→ Tilaa Matkailublogi RSS-syötteenä.